Dry toilets in Tanzania

Takaisin kylmään ja lumiseen Suomeen päästiin turvallisesti! Joulun kiireet ja Suomen hektisyys veikin hakuna matatan jälkeen aika mennessään, joten nettisivut tuosta käymälän rakentamisesta valmistuivatkin vasta tässä pari päivää sitten. 

Enjoy:

http://users.tkk.fi/~kaipaia1/dry_toilets_in_tanzania/index.html

Opparikin valmistuu toivottavasti tässä alkukevään aikana. Katsotaan sitä sitten myöhemmin =)

Se ois sitten Asante kwaheri!

Pitäisikö sanoa että huhhuh. Aikamoinen kolme kuukautta on takana! Yritin nauttia viimeisistä lämpimistä päivistä Afrikassa ennen Suomen pakkasia, mutta pitää myöntää että aika hankalaa on ollut nauttiminen malarian kourissa =) etenkin kun kuumuus ja aurinko vielä pahentavat oloa. Eipä tullut saatua sitten viimeisten päivien rusketusta, eikä tehtyä kaikkia loppuja kirjallisia hommia mitä piti... Mutta ei se mitään - mahtava matka alkaa olemaan takana ja paluu kylmään Suomeen edessä. Tuli sitten viimeisen kolmen kuukauden aikana toteutettua yksi unelmistani, nähtyä millainen paikka Afrikka todellisuudessa on. Aika hankalaa oli välillä näiden kolmen kuukauden aikana, mutta ainutkertaisia elämyksiä olikin sitten sitäkin enemmän. Tekisin milloin vain saman matkan uudelleen epäröimättä! Näitä tunteita ei voi oikein sanoin edes kuvailla, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, jokaisen pitäisi tämä ihan omin silmin nähdä. Saattaapi olla jonkinlainen järkytys palata täältä helteisestä ja letkeästi meiningistä kiireiseen ja kylmään Suomeen, mutta on se kuitenki ihan kiva päästä kotiin (tämän hetken vointi varsinkin huutaa jo kotiinpääsyä). Mahtaa pari päivää mennä kotona toipuessa ja totuteltaessa taas siihen elämään siellä. 

Vietän tässä tällä hetkellä "päiväunia" sängyssä makoillen. Josko tämä olo tästä taas tasaantuisi ennen iltaa, pakatakin vielä pitäisi! Juuri palattiin Juhan kanssa viimeisiltä ostoksilta ja ei todella tehnyt hyvää kävellä tuolla helteessä ja varsinkin auringon paahteessa ympäri woodmarketia. Oli kuitenkin pakko tehdä vielä viimeiset ostokset!!! =) Oli myös kivaa ajella vielä kerran tuktukilla tuo matka ostoskeskukselle ja takaisin, sekä pohdiskella mitä kaikkea sitä on kolmen kuukauden aikana kokenut. Voisin kuvitella että ajatusmaailma on ainakin jonkin verran muuttunut, ainakin toivon niin. Vaikka paikallisilla olisikin paljon opittavaa meiltä, niin on myös meillä paljon opittavaa heiltä. Veikkaanpa että nämä asiat nousevat esiin Suomessa sitten parin päivän oleskelun jälkeen ja iskeytyvät oikein kunnolla vastaan. Pitääkin muistaa ne kirjoitella sitten ylös! 

Käytiin eilen sitten viimeistä kertaa maalla tuon perheen luona, jolle vessa rakennettiin (halusin vähän kipeästä voinnista huolimatta siellä vielä käydä!). Meidän projekti oli oikeastaan näin jälkikäteen ajateltuna todella vaativa ja suuri. Välillä tuntuu ettei olla saatu mitään aikaan, välillä taas tuntui että saatiin paljon aikaan. Kyllähän me nyt aika paljon saatiin aikaan, ja minulle tärkeintä oli että pystyimme todella auttamaan edes yhtä perhettä kunnolla. 

Kasasin suurimman osan vaatteistani viemisiksi perheelle.

Pakkasin perjantaiaamuna ison kasan vaatteitani ja kenkiäni perheelle viemisiksi. Mukaan lähti myös nuo koululta saadut kumihanskat, joita ei sitten kaikkia tullut käytettyäkään, ja minulta jäljelle jääneet kaurapuuropussit (hirveä määrä palasaippuoita ostettiin myös perheelle varastoon + vessapaperia!). Voi kuinka ihanaa oli nähdä perheen onni siitä, kun he saivat lahjoja. Perheen orpotytölle annoin ennen matkaa ostamani aurinkolasit, ja niistäpä hän vasta ilahtui =) Luulenpa että Suomessa nuo vaatteet olisivat olleet liian huonokuntoisia edes kirpputorille, mutta täällä ne on jotain semmoista mitä ei mistään saa.. Aivan käsittämätön fiilis tuli, kun katselin perheen onnea niin pienestä asiasta. Tässä esimerkki yhdestä asiasta, josta me Suomessa voisimme vähän mallia ottaa.

Perheen äiti ja toto, perheen isä, perheen kasvattama orpotyttö, Samuel-kuski ja Clement.
Kiitos heille kaikille!

Halusin sitten vielä ottaa pari kuvaa perheestä ja meistä kaikista yhdessä, kun kerta oltiin viimeistä kertaa käymässä perhee luona. Ei me juuri sitten muuta tehtykään - minä istuin tuolilla puun alla suurimman osan ajasta kun en muuta kyennyt, ja Juha vielä vähän paikkaili vessanpönttöä. En antanut perheelle sitten sen kummemmin ohjeita kompostoinnista tai vessan siivouksesta, kun swahilinkieliset ohjeet eivät valmistuneet vielä perjantaiksi. Sanoin vain että johtaja Kari lupasi tulla käymään vessalla ja tuo nuo ohjeet samalla. Ei me Juha kanssa voida enää vaikuttaa kovin paljoa projektin kulkuun, toivotaan vain että se jatkuu ja että ainakin perhe jatkaa vessan käyttöä ja kompostoimista!

Melkeinpä koko projektipoppoo!

Minun osuushan projektissa jonkin aikaa vielä kuitenkin jatkuu Suomesta käsin. Materiaalit oppariin on nyt siis saatu, enää puuttuu niiden kasaaminen luettavaan muotoon eli koko kirjoitushomma. Tarkoituksenani olisi siis saada siitä sellainen, että se auttaisi paikallisia kouluja Darissa ja Moshissa aloittamaan näiden kuivakäymälien rakentaminen. Uskoisin että projekti saadaan ihan hyvin alkuun, koska ensimmäinen koulukin on jo valmiina. 

Jäi muuten hirveästi harmittamaan, kun oltiin luvattu keskiviikkona mennä katsomaan tuon koulun opettajan kanssa tuo rakennuspaikka sekä näyttää opettajalle tuo valmis kuivakäymälä. Otimme kyseisen opettajan kyytiin perjantaina projektipaikalta tullessa ja hän kyseli että miksi me ei tultukaan keskiviikkona. Minua nolotti ja harmitti niin suunnattomasti, että tällä kertaa suunnitelmat eivät toteutuneet minun takia... Kerrankin paikallinen ihminen oli valmiina odottamassa ja innokkaana aloittamaan uudenlaisen kokeilun. Keskiviikkona meille kuitenkin sanottiin ettei autoa ole käytössä ja sitten malariakin jo pukkasi päälle. Ei voi mitään, mutta opettaja ymmärsi kun sanoin olevani kipeä. Yritin kyllä kovasti vakuuttaa opettajalle, että olen yrityksen johtajan kanssa keskustellut ja hän lupasi tulla itse paikalle katsomaa ja keskustelemaan aiheesta. Täytyy nyt siis vain toivoa, että jotain tapahtuu ja yrittää itse olla aktiivinen Suomesta käsin!!! Aivan ihanaa oli kuitenki nähdä, että kyllä täällä todella on myös niitä täsmällisiä ja todella kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita kokeilemaan uutta ja kehittämään asioita. Todella piristi omaa oloa tämän paikallisen opettajan innokkuus - ihan positiivista valoa näyttää, että projekti voisikin jatkua!

Minulla ei nyt valitettavasti ole enempää kuvia, mutta tekstiä sen sijaan pukkaisi vaikka kuinka paljon. Jotenkin on ristiriitaiset fiilikset tällä hetkellä. Todella ihanaa palata takaisin Suomeen, mutta toisaalta pelottaa miten sinne taas enää sopeutuu. Tämä paikallisten ihmisten rentous ja letkeä meno (josta olen mooooneen kertaa puhunut) on jotain aivan täysin erilaista kuin mihin Suomessa on tottunut. Välillä siihen on mennyt jopa hermo, kun on tuntunut ettei mitään ole saatu aikaan, mutta se on todella opettanut sen miten elämästä täytyy nauttia. Viimeisen kolmen kuukauden aikana olen saanut tutustua täysin erilaiseen elämään, olen saanut auttaa konkreettisesti apua tarvitsevia täysin omalla osaamisellani, olen tutustunut moniin ihmisiin, saanut kokea palan luksusta Sansibarilla ja safareilla, saanut todella rentouduttua ja päästyä eroon Suomen stressistä, ja mitä vielä... Kyllä minusta tuntuu että olen jonkin verran myös tällä matkalla saattanut oppia - varmaan aika tosi paljonkin!!!  Pari haavetta on tullut toteutettua viimeisen kolmen kuukauden aikana. Kyllä saan olla onnellinen, aivan mahtia. =)

Eiköhän tämä tarinoiminen tästä jo riitä. Alkaaa jo kiirus tulemaan pakkailun suhteen! Palaillaan sitten Suomesta tarkemmin viimeisiin kuulumisiin projektiasioista (ne vähän jäi kesken malarian takia...) sekä fiiliksistä, kun kolmen kuukauden 30 asteen helle vaihtuu pakkasiin! Apuaa!!

Asante kwaheri Tanzania, karibu upendo Ufini!

Afrikkaa valokuvin vol. 9

Kuvia matkan varrelta; ajatuksia lähdön hetkellä.

Paljon onnea Suomi!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Täällä sitä vietetään 31 asteen lämmössä ja auringonpaisteessa - ja sängynpohjalla malarian kourissa... Pitihän se malaria vielä saada ennen kotiinpaluuta, kun se ensimmäinen malaria oli melkeinpä heti matkan alussa. =) Nyt vain sormet ristiin että menee ohi ennen sunnuntaita ja 13h lentomatkaa!

Sansibarilla puhuin jo tytöille että tuntuu ihan siltä kun olisi malaria tulossa. Sellainen tunne vain oli koko matkan ajan... Aika ihmeissään tytöt oli, kun eilen illasta sitten menin kysymään että lähdetäänkö malariatestiin, että kuumetta on päälle 38 astetta. Aika hyvin sitä on oppinut jo tunnistamaan aikaisessa vaiheessa ettei kaikki ihan kunnossa elimistössä ole! Tällä kertaa olikin sitten kaksi parasiittia verinäytteessä, kun viime kerralla oli vain yksi. Sainkin sitten jotkin yberlääkkeet - neljä tablettia jotka otettiin kaikki samalla kertaa. Ja tietenkin kipulääkkeitä. Illalla sitten nukahdinkin melkein heti lääkkeiden ottamisen jälkeen enkä muista koko yöstä mitään. Pientä vuoristorataa on sitten vaihteeksi mennyt olotila tänään - täytyy toivoa että huomenna olisi jo parempi ja pääsisin käymään vielä viimeisen kerran katsomassa miten vessa jaksaa ja sanomassa heippa tuolle perheelle =) Juha siellä tänään kävi korjauttamassa tuon pöntön ja katsomassa kasvatuskokeita. Tarkoitus olisi huomenna viedä sinne minun vaatteita, jotka tänne aion jättää sekä pari pussia suomalaista pikakaurapuuroa!

Illalla olisi suurlähetystön järjestämät juhlat Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi - aika mielenkiintoinen kokemus olisi! Olin jo eilen ihan innoissaan menossa katsomaan minkälainen meno paikanpäällä on, ja vieläkin oikeastaan harkitsen lähtöä. Niin paljon kiinnostaisi nähdä ja kipulääkkeet vaikuttaa aika hyvin!! Mutta pitänee vissiin jättää väliin... Eiköhän tämä itsenäisyyspäivä tässä mene katsoen suomalaisia elokuvia läppäriltä ja syöden Fazerin suklaata (jätin tarkoitusella pari patukkaa itsenäisyyspäivää varten!!). Kohta kuitenkin taas nähdään, Suomi!!!

Hongera Ufini!

Nemoa etsimässä @ Zanzibar

Terveisiä Sansibarilta! Todella rentouttava ja mukava matka oli näin työharjoittelun loppuun! Viikonloppu vei kyllä täysin viimeviikkoisen aika kyllästyneen fiiliksen pois - oli mukava päästä vähän pois vilkkaasta Darista ja kunnolla lomailemaan =)

Lähdimme siis lauantaina lautalla kohti Sansibaria, jossa meille ei ollut valmiina varattuna minkäänlaista yöpaikkaa. Koko reissu oli aikalailla extempore, mutta se teki siitä vain mielenkiintoisemman ja jännittävämmän! Stone Towniin saavuttuamme päätimme sitten soittaa hostelliin, jossa yövyimme edellisellä Sansibarin reissulla ensimmäisen yön. Sattuipas olemaan sitten neljän hengen huone vapaana siellä, joten päästiin nauttimaan ihanasta palvelusta, toimivasta suihkusta ja täydellisen maukkaasta aamupalasta kolmeksi yöksi! 

Näkymiä Sansibarille saavuttessa.

Päätettiin viettää koko aika Sansibarilla Stone Townissa, jotta kerkesimme käymään sekä maustekierroksella sademetsässä että Prison Islandilla snorklaamassa. Olisin halunnut mennä yhdeksi päiväksi myös itärannikolle (kuulemma todella kaunista), mutta enemmän halusin käyttää paljon aikaa snorklailuun!

Lauantai menikin sitten shoppaillessa kaikennäköistä, ja sunnuntaina vietimme jopa kuusi tuntia spice tourilla. Meidän oli tarkoitus tehdä spice tour ja retki Prison Islandille paikallisen oppaan Alin ohjeistamana, mutta saimmekin kyseiset matkat järjestettyä suoraan hostellin kautta. Periaattessahan meidän olisi pitänyt ottaa Art in Tanzanian järjestämät matkat, muttta ei kerrota kenellekään =) Aika jännää oli nähdä maustekasveja ja aina väliin maistella osaa! Mielenkiintoisin oli tuo kaakaohedelmä, joka herätti paljon huomiota koko porukassa.

Kaakaohedelmä spice tourilla.

Kierroksen jälkeen saimme sitten hyvin mausteisen afrikkalaisen lounaan! Meidän oli mahdollista ostaa myös erilaisia tuoreita mausteita mukaamme -  minunkin matkaan lähti monta pakettia!

Lounasta paikallisittain.

Lounaan jälkeen lähdimmekin sitten katsomaan erästä luolaa, jota oli käytty mustaihoisten afrikkalaisten orjien "säilöntäpaikkana" silloin, kun orjia pidettiin Sansibarilla kauppatavarana. Sansibarilta tuhansia mustaihoisia orjia myytiin sitten eteenpäin eri maihin. Todella surullista kuultavaa oli.. Kun historiaa ajattelee, niin ei oikeastaan mikään ihme ettei meitä valkoihoisia ihmisiä täällä kunnioiteta niin kovin paljoa joka paikassa. Aika suuret jäljet on historia jättänyt.

Luolavierailun jälkeen mentiin sitten ihanalle rannalle syrjäiselle seudulle. Siellä vietettiin kuitenkin vain noin tunnin verran, jonka jälkeen olikin jo aika palata takaisin hostellille.

Mahtavista maisemista nautittiin spice tourin lopuksi!

Sunnuntaina ja myös maanantai-iltana tuli sitten kierreltyä ja käyskenneltyä night marketilla. Kyseinen ruokatori järjestetään joka ilta Stone Townissa ja varsinkin viikonloppuisin se on täynnä ruokaa valmistavia kokkeja ja ruokakojuja. Aivan mahtavan hyviä tuoreita paikanpäällä valmistettuja mehuja, Sansibarin omaa pitsaa, paistettuja mereneläviä - kaikkea löytyy kyseiseltä ruokatorilta! Tuli sitten maistettua kalmaria ja mustekalaa, ja syötyä sekä suolaista että makeaa Sansibarpizzaa. Banananutella-kokki valmisti meille aivan mahtavia banaani-nutella-suklaa-pitsoja, joista nautimme joka ikinen ilta. Kyllä tulee Sansibarin ruokia ikävä!

Meidän BigBananaNutella-man!

Maanantaina sitten suuntasimmekin Prison Islandille, jossa saimme nauttia aivan mahtavista näkymistä! Kyseinen saari on ilmeisesti toiminut vankilana kapinallisille orjille, mutta myöhemmin se toimi karanteenipaikkana keltakuumetta sairastaville Sansibariin matkalla oleville matkailijoille. 

Ihasteltiin meriveden kirkkautta ja koralleja jo veneestä ennen saarelle saapumista. En voi uskoa miten vesi voikin olla noin kirkasta!! Pohjaan asti näki vaikka vettä oli monta metriä, aivan ihanaa! Ei kovin paljon haittaisi olla vankina kyseisessä paikassa =)

Saapuminen Prison Islandille.

Oppaamme Ali parkkeerasi veneen kauas laiturista ja ui sen jälkeen saarelle!

Saarella pääsimme tutustumaan myös jättiläiskilpikonniin! Hihi, enpä ole koskaan ennen hieronut kilpikonnan kaulaa tai käsiä. Aina kun kilpikonnan kaulaa hieroi niin se nousi seisomaan. Heti kun lopetti niin kävi kilpikonna taas takaisin makuulle =) Aika letkeitä ja veikeitä ja maalla todella hitaasti liikkuvia elukoita! Vanhin kilpikonna taisi olla jotakin 130 vuoden paikkeilla, ja kun tämän yksilön kanssa poseerasin niin toinen nuorempi yksilö käveli suoraan minun päälle! Jäin sitten kahden kilpikonnan väliin loukkuun - ei näköjään kovin paljon kiertele kilpikonnat =)

Ihan oikea jättiläiskilpikonna se on!

Prison Islandin jälkeen lähdimmekin sitten Sandbankille snorklaamaan ja ottamaan aurinkoa. Kyseinen paikka oli siis pelkkä hiekkasärkkä keskellä merta - aivan mahtavan upeita koralleja ja kaloja oli siellä!! Pääsin oikein urakalla etsimään Nemoa! Todella täydellistä oli snorklailla kirkkaassa vedessä värikkäiden kalojen keskellä - se oli koko reissun kohokohta minulle!

Tutustuttiin spice tourilla saksalaiseen Maxiin, joka sitten viettikin meidän kanssa melkein koko loppuajan Sansibarilla.

Anna ja Max kuvailee meritähteä.

Nemoa etsimässä!

Tiistaipäivä menikin sitten vain shoppaillessa vielä viimeiset joululahjat ja muistot itselle. Aivan mahtavan huivin sekä sansibarilaiset housut löysin itselleni!! Uteliaana kurkin tuohon vaatekauppaan, jossa istui sisällä vanhempi rouvashenkilö. Sisäänkin uskalsin mennä, kun ei hän koko ajan vieressä huutanut ja yrittänyt minua saada sisään. Kun löysin nuo mahtavat housut, niin rouva ei edes yrittänyt myydä housuja kalliimmalla hinnalla, vaan antoi heti suoraan saman hinnan kuin paikalliselle väestölle! Kyseisiä housuja ei siis muista kaupoista saisi niin alhaisella hinnalla vaikka kuinka kauan tinkisi. Olisi tehnyt mieli maksaa vielä enemmän tälle ihanalle rouvalle, joka selkeästi oli tajunnut miten saada ihmiset ostamaan tavaraa!

Tällainen pieni onnettomuus sattui Stone Townissa viikonloppuna. Kyseisen talon parveke oli vain yhtäkkiä romahtanut, ja tiellä seisonut auto oli mennyt täysin littanaksi. Ei vissiin kovin paljon tarkasteta talojen kuntoja täällä päin - toivottavasti henkilövahingoilta säästyttiin!

Eikä ollut ensimmäinen romahtanut rakennus.

Tänään sitten saavuttiin noin kahdeksan aikoihin takaisin Dariin volunteer houselle. Taksimatka satamasta kesti noin kaksi tuntia, kun ilman ruuhkia matka on puolisen tuntia. Ei se haitannut! Nautiskelin oikein kunnolla vielä tästä afrikan letkeästä, kuumasta ja hitaasta meiningistä. Ikkunasta katselin nousevaa lentokonetta, ja mietin että kohta sitä itse ollaan matkalla taas kylmään ja kiireiseen Suomeen. Mahtaa olla aikamoinen järkytys =)

Talolla pakkasin jo matkalaukkuni ihan vain testatakseni voinko ostaa vielä lisää tavaroita. Helposti! Noin puolet tänne tuomista tavaroista jätän tänne, koska esimerkiksi vaatteet ovat menneet niin huonoon kuntoon ettei niitä voi enää Suomessa pitää. Aika jännä fiilis tuli, kun matkalaukkukin on jo melkein pakattu. Toisaalta on mukava palata kotiin Suomeen, mutta toisaalta tulen varmaan kaipaamaan tätä kuumuutta ja letkeää menoa. Tänäänkin kun ostettiin Susanin kanssa lauttalippuja takaisin Dariin, niin lippujonossa ihmiset jonottivat todella tiiviisti, juttelivat swahilia meille ja hymyilivät. Eikä ahdistanut yhtään! Ensimmäisellä Sansibarin reissulla kyseinen tapahtuma olisi ollut mielestäni todella ahdistava - nyt siitä menosta osasi jo jollain tapaa nauttia. Mahtaa olla outoa, kun Suomessa sitten ihmiset jonottavat vähintään parin metrin päässä toisistaan, eivät katso toisiinsa, eivätkä varsinkaan puhu ventovieraille. Kaiken kukkuraksi ihmiset ovat kiireisiä, todella myrtsin oloisia ja väsyneitä kylmään ja pimeään ilmaan. Saas nähdä kuinka hirveä ikävä tänne tulee silloin takaisin! =) Nyt voisi siis kerätä tätä aurinkoista energiaa kehon ja mielen täyteen, jotta jaksaa sitten taas Suomen kylmyydessä ja kiireässä joulumeiningissä jakaa vähän tätä rentoa tunnelmaa ja letkeää meininkiä muillekin! =)

Hakuna matata!

Voihan toosa!

Kylläpäs vähän nolottaa etten tänne ole koko viikkona jaksanut kirjoitella! Tuntuu ettei koko viikkoon oikein mitään ole enää tehty, vaikka sitten vähän mietittyäni onkin aika paljon kaikkea tullut tehtyä... Jotenkin on tullut jo pieni "ei jaksa tehdä mitään" -fiilis, kun kotiinpaluu lähenee kovaa vauhtia. En olisi uskonut että koti-ikävä kasvaa mitä lähemmäs kotiinpaluu tulee =)

Tämä viikko on ollut oikeastaan aikalailla tuon otsikon kaltainen, otsikosta kunnia Siinalle! =) Jotenkin jo tuntuu siltä, ettei tätä afrikkalaista aikaansaamattomuutta ja ainaista huijaamista enää jaksa. Hakuna matatatkin jo tuppaavat korvista ulos! Mutta josko vähän käyn viikkoa läpi!

Maanantaina ei tehty oikeastaan mitään,kun ei ollut autoa käytössä enkä sitä jaksanut alkaa kinuamaan. Kirjoitushommia tuli kyllä sen sijaan tehtyä!

Tiistaina lähdettiin vihdoin katsomaan miten vessa jaksaa. Hyvinhän se siellä! Tosin vähän rikki... ihmettelin miksi lattia vessanpöntön edessä lainehti, ja kun vedellä testasin niin putkihan vuoti. Eli Clementille vähän hommia!

Pönttö on kokenut pienen vastoinkäymisen.
(c) Juha

Meidän kasvatuskokeet sen sijaan voivat ihan hyvin! Nyt alko jo pikkuhiljaa näyttämään hyvältä nuo kasvit, joille oli laimennettua virtsaa kerran viikossa annettu. Ne näyttivät jo jopa paremmilta kuin pelkällä vedellä kastellut. Hyvä todiste saatiin siis kuitenkin siitä, ettei virtsa ole myrkyllistä ja sitä voi hyvin käyttää kasveille lannoitteena (siis vedellä laimennettua).

Laimennetulla virtsalla kasteltu kasvi. (c) Juha

Kun olimme tekemässä lähtöä maalta pois ja puhuimme tulevamme perjantaina korjaamaan vessan, alkoi perheen äiti minulta kyselemään mitä haluaisimme lahjaksi heiltä. Sitten yhtäkkiä keskustelu kääntyikin siihen, että meidän olisi hyvä perjantaina tuoda perheen kasvattamalle orpotytölle jotakin. Todella outo keskustelu oli! Vähän alkoi tuntumaan siltä, ettei täkäläisillä ihmisillä ole mitään ongelmaa pyytää meiltä mzunguilta rahaa tai tavaroita. Ollaan tuollekin perheelle kuitenkin ihan ilmaiseksi rakennettu vessa, ostettu saippuoita ja tuotu vessapaperiakin mukana. Mutta kun meillä sitä rahaa tuntuu riittävän!

Keskiviikkona oli sitten tarkoitus lähteä kahteen eri kouluun ottamaan bakteerikokeita. No auton saimme tällä kertaa käyttöön ja suuntasimme Jiwe Gumun koululle, jolle siis oli tarkoitus aloittaa ensimmäinen koulujen kuivakäymälän rakentaminen (tuo rakennushomma on kyllä jäänyt, kun ei me Juhan kanssa jakseta enää mitään uutta aloittaa eikä tapella paikallisten kanssa). Clement lähti yllättäen mukaan katsomaan mille paikalle tuo vessa voitaisiin rakentaa. Minäpä luulin että tarkoitus on vain ottaa tuo bakteeritesti, joten en ollut varautunut tähän ollenkaan. No keskustelu koululla menikin sitten aika lyhyesti näin:

Lotta: Tuossa voisi olla ehkä sopiva paikka vessalle, ja kompostorin voisi rakentaa tuonne.

Clement: Ei tuo paikka ole sopiva, se on täynnä vettä sadekautena.

Lotta: Okei, no entäs tuo paikka tuossa noin?

Clement: Ei ole sopiva, se on liian lähellä naapureita.

Lotta: No missähän olisi sitten sopiva paikka tuolle kuivakäymälälle sinun mielestä?

Clement: Kuivakäymälä ei ole hyvä idea, naapurit alkavat valittaa ja sitten tulee poliisi ja kunnalle tehdään valitus ja koulu joutuu pulaan.
 

Tässä vaiheessa alkoi jo pikkuhiljaa menemään hermo. Olin jo ihan innoissani kuitenkin ajatellut,että ainakin Clementin mielipide kuivakäymälistä on saatu muutettua...

Lotta: No mikä olisi sitten parempi ratkaisu tähän koulun sanitaatio-ongelmaan? (samalla hetkellä joku pikkupoika tuli viereen pissalle keskelle koulun pihaa)

Clement: Rakennetaan samanlainen vessa kuin aina aikaisemmin, niin että kaikki menee vain maahan ja niitä ulosteita ei tarvitse siirtää mihinkään.

Lotta: No muttakun se ei ollut se idea...

Sitten luovutin =) todettiin Juhan kanssa että kyseinen koulu on kyllä aika hankala paikka varsinkin ekan kuivakäymälän rakentamiseen. Koulun piha on pelkkää kiveä ja asutusta on ihan lähellä koulua. En ymmärrä miksi Kari halusi kyseisen koulun ensimmäiseksi paikaksi kuivakäymälälle. Päätettiin sitten yhteissymmärryksessä Clementin kanssa, että ehkä eka käymälä olisi hyvä rakentaa johonkin muuhun kouluun.

Jiwe Gumun oppilaita. (c) Juha

Kerkesin sen bakteeritestinkin lopulta tekemään! (c) Juha

Tämän verran löytyi pulpetilta bakteereja. (c) Juha

Jiwe Gumu -koulun jälkeen tarkoitus oli mennä vielä toiseen kouluun, jossa sanitaatio on vähän paremmin järjestetty. Kuski kuitenkin sanoi ettei ole enää aikaa mennä sinne, koska on kiire talolle. Koulu on kuulemma ihan liian kaukana (7km) ja meillä kestää liian kauan (testin tekemiseen menee 30sekuntia). Matkalla sen sijaan pysähdyimme kuskin tahdosta ostamaan jostain kioskista hirveän määrän vettä ja juomia??? En ymmärrä sitten yhtään... Hakuna matata vaan joo! =)

Noh, torstaina lähdimme sitten käymään tuolla kyseisellä koululla parin tunnin auton odottamisen jälkeen. Kuski ei jaksanut jonottaa isolla tiellä ruuhkassa ja päätti oikaista. No edellisenä yönä oli satanut aika rankasti, joten suurin osa matkasta ajettiinkin sitten kävelyvauhtia pienessä joessa =) Takaisin matka kesti sentään vain puolisen tuntia! Aivan käsittämätöntä, että viiden minuutin homman takia piti odottaa ja matkustaa yhteensä 3,5 tuntia! This is Africa... No, tulipahan ainakin nähtyä millaista täällä on sadekauden aikaan...
 

Clement ja Juha odottamassa autoa (kyllä minäkin osaan kuvata!)

Eikö tuolla oiskin kiva kahlata? =) (c) Juha

Onneksi me lähdetään pois juuri ennen sadekautta!

Kun tultiin takaisin talolle näytteenottoreissulta, niin päästiin seuraamaan vapaaehtoisten ja oppilaiden esittämää tanssiesitystä! Ei kuulema koskaan ennen ole täällä mitään tällaista lasten esittämää musikaalia järjestetty. Ihan hauskalta näytti! Toivottavasti kyseisestä tapahtumasta tulee jokavuotinen! Minua jäi kuitenkin harmittamaan suunnattomasti se, kun suurin osa lasten vanhemmista tuli paikalle afrikan tyyliin vasta esityksen päätyttyä...

Musiikkiesityksen harjoituksista. (c) Juha

Tuli sitten torstaina käytyä etsiskelemässä kankaita paria mekkoa varten. Ideanani oli siis teettää itselleni pari mekkoa afrikkalaisesta kankaasta läheisessä ompelimossa (maksoi noin 25e). Danielle lähti mukaan näyttämään kangaskaupan ja ompelimon - saas nähdä minkälaiset mekoista tulee!

Illalla olikin sitten edessä oikein kunnon läksiäiset. Brittitytöt nimittäin lähtivät tänään ja lauantaina lähtee tuo iso tanskalaisporukka. Aika hiljasessa talossa saadaan olla ensi viikko! 

Tytöt juhlatunnelmissa (ja leaderimme Jerry). (c) Juha

Eipä me kauaa jaksettu Sannin ja Siinan kanssa juhlia vaan vietettiin sitten loppuilta huoneessa leväten. Ihan hyvä vaan nimittäin jouduttiin aivan hirveän termiittihyökkäyksen kohteeksi keskellä yötä!!! Onneksi oltiin valmiina verkkojen alla! Läppäriltä katselin ohjelmia kunnes Sanni yhtäkkiä alkoi huutamaan että katso tota lattiaa. Oli sitten lattia aivan täynnä isoja lentäviä koppakuoriaisia ja niitä tuppasi vain oven raosta koko ajan lisää. Siinakin sitten jo heräsi ja siinä jonkin aikaa pohdittiin että mitä ihmettä sitä tehdään, kukaan ei uskaltanut verkon alta nousta pois =) ei siinä sitten muutakun Juhalle vain viestiä! Sieltä se meidän pelastaja sitten tuli kengällä yksitellen nuo yli 50 termiittiä nirhaamaan. Siis miksi juuri meidän huone??? Voihan toosa sanoisinko! Noh, se oli kuitenkin sitä todellista Afrikkaa!

Juha pelasti neidot hädästä.

Aamulla olikin sitten aika kiukkuinen herätys meillä! Siivoojatäti nimittäin hakkasi ovea täysiä ja me kaikki herättiin siihen. Oli aika vihainen täti kun olin pyykinpesua varten lainannut yhtä ehjää ämpäriä... En ymmärrä yhtään mikä näitä siivoojia täällä Darissa vaivaa??  Vaikka hymyilin ja kiitin siivouksesta, niin vastauksena oli ainoastaa myrtsi ilme ja tuppisuu... 

No tänään lähdettiin sitten käymään vielä vessaa katsomassa. Clement hävisi johonkin, joten ei yllättäen saatu pönttöä korjattua tänään kuitenkaan... Sainpas kuitenkin annettua perheelle ohjeet virtsan käsittelystä ja käytöstä puutarhassa! Auto oli tällä kertaa käytössä mutta kuskit sanoivat etteivät he saaneet Karilta bensaan rahaa. Eli jos tahdomme mennä projektipaikalle niin meidän on itse maksettava bensat. Tänään illalla sitten selvisi Karilta, että kyllä rahaa oli annettu bensaan aamupäivällä. Voihan toosa sanoisinko, taisi kuskit tarvita vähän ylimääräistä rahaa =) En todellakaan ymmärrä mitä nämä paikalliset ihmiset oikein ajattelevat - eivät vissiin ajattele. Totta kai me kysytään Karilta onko asia todella näin vai ei!!!

Hitusen siis alkaa jo menemään hermo tähän aikaansaamattomaan meininkiin, jossa paikalliset huijaa minkä kerkiävät... Kyllä sitä jo kaipaa sitä kunnon järjestelmällistä Suomen meininkiä ja rehellisiä ihmisiä!!! Ehkä tämä erilainen elämäntapa täällä alkaa jo puuduttamaan, kun tiedän että Suomeen lähtö on niin lähellä. Mutta aikamoista voihan toosa -menoa on tämä viikko todella ollut!

Mutta jotta ei nyt liian rankaksi tämä loppuaika täällä tule, niin voisikin huomenna (tai oikeastaan tänään) lähteä vielä neljäksi päiväksi tyttöporukalla Sansibarille! =) Sain siis suostuteltua mukaani Annan, Susanin ja Elenan - ah mahtia! Palaillaan siis tiistaina Sansibarin merkeissä!

Furaha Desemba!

ps. Jeeee, lunta ja pakkasta Suomessa!!!!! =) 

Afrikkaa valokuvin vol. 8

Kello soittaa Ngorongoro.