Welcome to Moshi!

Täällä ollaan Kilimanjaron juurella! Ei ole koko viikonloppuna oikein netti toiminut edes puhelimessa ja nyt kun se toimisi niin ei ole sähköjä ja akku loppuu milloin tahansa =) Eli jos nopeasti kuulumisia täältä.

Torstaina käytiin siis Darin keskustasta etsimässä isompaa reppua, ettei tarvinnut montaa pientä kassia raahata tänne Moshiin. Perjantaina sitten istuttiinkin 12h bussissa, vaikka matkan piti kestää 9-10h. Tietenkin meille sattui sitten rikkinäinen bussi ja matka kului aikalailla nopeudella 50 km/h... Ihan mielenkiintoinen matka oli, en todellakaan suosittele 12 tunnin bussimatkaa Afrikassa jos on vähänkin taipuvainen matkapahoinvointiin =) Aika todellista Afrikkaa nähtiin kuitenkin matkalla! Keskellä kuivuutta näkyi aina pieniä kyliä ja savimajoja, jotain vanhaa rautatietäkin nähtiin. Mitä pohjoisemmaksi tultiin niin sitä enemmän alkoi olemaan vihreää kasvillisuutta ja korkeuseroja maastossa. 

Näkymiä bussin ikkunasta. 

Lauantaina sitten meille pidettiin kaupunkikierros Moshissa. Paljon viihtyisämpi ympäristö on täällä kuin Darissa! Kaupungilla liikkuessa ei tarvitse pelätä tulla ryöstetyksi ja vapaaehtoisten talollakin huoneen oven voi jättää ihan hyvin päiväksi lukitsematta. Aikalailla ollaan siis maalla! Kaikki on kävelymatkan päässä täällä, ja kaikkialle on turvallista kävellä päiväsaikaan (toisin kuin Darissa...). Vapaaehtoisten talo on myös viihtyisämpi ja nyt on sängyissä uudet patjat ja tyynyt, ja jopa hyttysverkot pestään vähän väliä (Darissa nuo verkot alkaa olemaan jo ihan ruskeita...)! Kyllä siis tykkään! Ainoa huono puoli on vain se, että huoneessa ei tule ollenkaan vettä ja jos haluaa suihkuun tai vetävään vessaan on mentävä toiseen taloon. (Darin huoneen suihkuhan korjattiin, kun jaksoin valittaa asiasta neljä viikkoa) =) Lisäksi täällä maalla sähköt on vähän väliä poikki... Eli täällä kaikki on järjestetty yrityksen osalta paljon paremmin, mutta kyllä sitä huomaa olevansa maalla. Kyllä täällä viihtyy, mutta kyllä se Dari jo kuuden viikon asumisen jälkeen tuntuu enemmän omalta paikalta!

Moshin keskustaa. (c) Juha

Sunnuntaina sitten kiertelimme keskustaa uudelleen ja kävimme myös isommassa länsimaisessa supermarketissa. En jaksanut raahata isoja Suomesta ostamiani hiustenpesuaineita Darista tänne, joten minun piti käydä ostamassa uudet. Pariin päivään kun ei ollut harjannut tai pessyt hiuksia niin ostinpa sitten erään tehohoidon jonka ajattelin selvittävän hiukseni. No lopputuloksena hiukset olivat yksi iso takku ja hiuspohja ihan rasvainen. Käsiin jäi lisäksi tosi kiva määrä hiuksia... Vähän tuntuu siltä että olen kalju kun Suomeen pääsen... Eli ei todellakaan kannata ostaa hiustenhoitotuotteita Afrikasta, jos omaa tällaiset hennot suomalaiset hiukset!!! 

Ei minun hiuskriisi ainoaksi toheloinniksi viikonlopun osalta jäänyt =) löin nimittäin taas jalkani kun meinasin liukastua suihkuun mennessä. Nyt on lopputuloksena musta ja turvonnut pikkuvarvas! Onneksi sentään ei ole niin kipeä kuin aikaisemmin toinen jalka ja pystyn ihan hyvin kävelemään. 

Siinä sitten naureskeltiin itävaltalaisen Sandran kanssa miten minä aina onnistun =)

Salaattia Kilimanjaro Coffeessa. (c) Juha

Ihan kiva viikonloppu kuitennin oli! Aika rentoa meininkiä täällä Kilimanjaron juurella! Yksi parhain asia Moshissa on kuitenkin Kilimanjaro Coffee Lounge, jonka löysimme keskustasta! Kyseisessä paikassa vierailee varmaan suurin osa Moshin länsimaalaisista turisteista. Aivan tajuttoman hyvää ruokaa on, ja vieläpä terveellistä! Tulipahan syötyä kunnon salaattiakin pitkäään aikaan, ja todella hyvää oli (eikä edes mahavaivoja tullut!)!! 

Mutta nyt loppuu akku koska tahansas puhelimesta eli voisin lopetella! Palaillaan projektin merkeissä myöhemmin viikolla, jos vaikka netti ja sähköt toimisi!

Amani na upendo!

Vihdoin valmista!!!

Reilu kuusi viikkoa siihen vain meni, mutta nyt on ensimmäinen (ja varmaan ainutkin) pilottikuivakäymälä valmis! Naurattaa vähän miten voinkin olla näin iloinen jostain vessasta, mutta on kivaa kun tuntee saaneensa jotain aikaan =) Enkä ole koskaan ennen näin konkreettista projektia edes tehnyt. Ja itse ainakin toivoin matkalta että pääsen auttamaan konkreettisesti paikallisia - nyt ollaan ainakin saatu aikaan toimiva käymälä köyhälle paikalliselle perheelle!

Tässä heti aluksi kuva valmiista käymälästä, edestä ja takaa. Käymälään jätettiin oviaukoksi pieni rako oikeeseen nurkaan sillä talo ja piha sijaitsee vasemmalla puolella.

Oviaukoksi jätettiin pieni rako vessan nurkkaan.
(c) Juha

Rakennuksen taakse oli puolestaan viikonlopun aikana ilmestynyt hieno luukku. Selitin perheen isälle ennen viikonloppua, että aukkoon on saatava jonkinlainen ovisysteemi etteivät eläimet pääse ulosteisiin käsiksi ja jotta hajuhaitoilta vältyttäisiin. Isäntä sitten pyysi minulta vain rahaa materiaalien ostoon, ja viikonlopun aikana oli näin hieno ovi ilmestynyt tuohon aukkoon! Luukkuun tulee vielä lukko, jotta lapset eivät pääse ulosteisiin käsiksi (perheen isä välttämättä halusi).

Käymälän taakse oli ilmestynyt hieno luukku!
(c) Juha

Eilen ja tänään sitten tehtiin vielä viimeisiä viimeistelyjä vessaan. Ensiksi laitettiin paikoilleen ilmastointiputki, joka tehtiin nyt vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus. Tarkoitus oli siis laittaa vain suora putki lattian ja katon läpi niin, että ilma tuolla luukun takana vaihtuisi. Noh Clementillä oli sitten oma näkemys asiasta, ja nyt ilmastointiputkesta tehtiin hieno ja kaareva niin, että se tulee ulos seinästä eikä katosta. En oikein sitten tiedä onko asialla mitään väliä, että vaihtuuko ilma huonommin kun ei ole suora putki... Mutta sen näkee sitten käytössä! Ilmastointiputken lisäksi tuo virtsan kanisteriin johtava putki laitettiin paikoilleen. 

Kun käymälä oli saatu kuntoon, niin John alkoi kaivamaan ensimmäiselle kompostorille kuoppaa. Toisen kompostorin valmistamisen jätimme suosiolla myöhemmäksi. Minä sitten aikani kuluksi väsäilin vessaan kuiviketta maasta löytämistäni kuivista lehdistä ja kasveista. Myös kanisteri ja ämpäri sommiteltiin sitten kivasti paikoilleen tuonne käymälän lattian alle.

Työn touhussa. (c) Juha

Kompostori siis valmistui ainoastaan pienestä määrästä sementtiä, josta tehtiin tavallaan matalat seinät maan pinnalle. Sisäpuolelta sitten kaivettiin maata pois noin puoli metriä ja kaivettu hiekka taputeltiin tuon kuivuneen sementin ympärille. Kanneksi hankittiin pala peltiä, ja näin oli ensimmäinen kompostori valmis.

Kompostori valmistuu. (c) Juha

Odotellessa kompostorin ja muiden rakennustöiden valmistumista, kehiteltiin me Juhan kanssa vessan toiselle seinustalle pieni käsienpesupaikan. Pieni pala saippuaa ja vesipullo ripustettiin narusta roikkumaan sopivalle korkeudelle ja vesipulloon tehtiin pieni reikä. Kun pullon korkkia sitten vähän avataan, tulee pullosta pieni suihku käsien pesua varten. Aika helposti ja halvasti (ainoastaan saippua ja narua ostettiin) saatiin aikaan todella tärkeä juttu hygienian ja terveyden kannalta -  kunnon käsienpesupaikka! Hiukan oli perheen isännällä ihmettelemistä =)

Käsienpesupaikka valmistuu. (c) Juha

Kuivikkeen lisäksi käymälään hankittiin sisälle vielä rulla vessapaperia, vessanpöntön harja sekä pieni vesipullo virtsan erottimen huuhtelemista varten. Tämän jälkeen vessa olikin jo käyttövalmis!

Viimeisten hommien valmistumisen aikana tehtiin Juhan kanssa sitten kuvakollaasi kuivakäymälän käytöstä. Otettiin jokaisesta vaiheesta tarkka kuva, jotta saan lopulta tehtyä paikallisille tarkat ohjeet siitä miten käymälää käytetään ja mikä sen idea on. Todella paljon helpompi selittää idea kuvien avulla kuin sanoin!

Pöntön testausta! (c) Juha

Viimeinen homma tänään sitten olikin opettaa perhe käyttämään kuivakäymälää. Tulkkina toimi Clementin apupoika John. Minä selitin tarkkaan alusta alkaen miten toimitaan, miten huolehditaan hyvästä hygieniasta ja miten voidaan lopputuotteet käyttää lopulta hyödyksi. Vasta tässä vaiheessa perheen isäntä epäili koko hommaa, kun demonstroin miten virtsan voi käyttää puutarhassa hyödyksi. Heti ensimmäinen kysymys oli, että eikö se ole myrkyllistä ja vaarallista. Lopulta isäntä kuitenkin uskoi ja kiinnostui asiasta, kun selitin että se on vain hyvää lannoitetta kasveille. Aika helppoa oli loppuen lopuksi saada paikalliset uskomaan!

Kovan työuurastuksen jälkeen oli sitten taas aika syödä paikallista lounasta ja viettää rento iltapäivä autoa odotellessa. Tuli huomattua tänään jälleen se, minkälainen käsitys ihmisillä on täällä sukupuolirooleista. Olisin halunnut selostaa käymälän käytöstä myös perheen äidille, ja sanoinkin siitä moneen otteeseen Johnille. Hän kuitenkin sanoi että minun on selostettava ainoastaan perheen isännälle, joka sitten myöhemmin selostaa muulle perheelle. Perheen äiti oli sitten koko sen ajan hoitamassa lapsia ja tekemässä ruokaa. Jotenkin jäi hassu olo siitä, kun se oli ehdoton ei!

Iltapäivän siestaa. (c) Juha

Saimme kuivakäymälän valmiiksi oikeastaan juuri oikeaan aikaan! Nyt perhe pääsee käyttämään vessaa ja me lähdemme perjantaina kohti Moshia. Siellä olisi tarkoitus tehdä pieni kartoitus paikallisten koulujen sanitaatiotilanteesta sekä yrittää luennoida kuivakäymälistä kunnanhallitukselle tai muulle vastaavalle. Nyt kun saimme ensimmäisen kuivakäymälän valmiiksi, meillä on aika paljon materiaalia ja näytettävää. 

Tarkoituksena on vielä jossakin vaiheessa perustaa nettisivut, joihin kerään kaikki rakennusohjeet, käyttöohjeet, siivousohjeet, hyginiaohjeet ym... jotta saataisiin jotenkin tämä informaatio jaettua myös paikallisille ihmisille. Hieman apua kuitenkin tarvitsen noiden sivujen tekemiseen, joten siitä myöhemmin sitten lisää!

Valmista on!!! (c) Juha

Eli ensi viikko vietetäänkin sitten siis Kilimanjaron juurella, jonka jälkeen olisi tarkoitus lähteä bongaamaan eläimiä neljäksi päiväksi safarille! Hiiii!! Niin innoissani olen safarista!!! Haluan nähdä ainakin kirahvin, norsun, seepran, leijonan ja etenkin VIRTAHEVON!!!! Eli tällaisiin tunnelmiin täältä tänään, seuraava postaus tuleekin varmaan sitten Moshista! =)

Hakuna matata!

Afrikkaa valokuvin, ziada 1

Kuivakäymälän asukki.

Viikonloppuja.

Viikonloput vierähtävät aika nopeasti, vaikka paljon ei oikein edes ole tekemistä. Jotenkin se afrikkalainen hakuna matata vie vain mennessään. Viikko sitten viikonloppuna pääsin kuitenkin käymään Dar es Salaamin keskustassa, jossa elämä olikin hyvin erilaista kuin täällä keskustan ulkopuolella. Ei keskustassa paljon nähtävää kuitenkaan ollut. Suurin nähtävyys oli Fishing market, joka  tuli katsastettua parissa minuutissa. Aikamoinen hajuelämys oli!

Fishing market.

Keskustassa oli hyvinkin hienoja taloja, mutta suurimmaksi osaksi siellä näytti alla olevan kuvan kaltaiselta. Kuva on siis hotellista, jossa pääsin vihdoin käymään kunnon suihkussa! Ajattelin että on ihana päästä vaihteeksi ilmastoituun hotellihuoneeseen yöksi, mutta keho olikin sitten toista mieltä =) tuli jo tätä kuumuutta ikävä illan aikana! En todellakaan halua miettiä millaista on palata sitten Suomen kylmyyteen joulukuussa!!!

Darin keskustaa.

Ei tuosta keskustasta oikein muuta kerrottavaa tule mieleen. En ehkä suosittelisi ihan kaupunkilomalle Dar es Salaamin lähteä - ei ole oikein mitään nähtävää! Ihan tyytyväinen olen että vapaaehtoisten talo on täällä kauempana, näkee sitten enemmän tätä todellista Afrikkaa! Parasta tuossa lyhyessä Darin viikonlopussa oli tuliaiset Suomesta ja tietenkin äiskän ja iskän näkeminen! Tuli sitten saatua paljon kaurapuuropusseja, Fazerin suklaata, salmiakkia ja RUISLEIPÄÄ!!! Saatiin siinä sitten Juhan ja saksalaisen Annan kanssa nauttia ihanasta terveellisemmästä aamupalasta pari päivää!! Hapankorppuja ja kaurakorppuja minulla sitten on vähän pidemmäksi aikaa aamuille =)

Alla olevasta kuvasta ainoastaan tee ja nuo ananaspalat kuuluvat tuohon talolla saatavaan aamupalaan. Niiden lisäksi olisi vain valkoista leipää ja voita/hilloja... Itse olen ostellut nyt sitten jogurtteja ja mehuja, jotta jaksaisi vähän paremmin nousta aamuisin sängystä ylös. Onneksi nyt riittää korppuja ja kaurapuuroa varmasti joulukuulle asti!

Paras aamupala!

Tätä viikonloppua tuli sitten vietettyä aika rentouttavasti! Perjantai-illan rapubongausreissun lisäksi lauantaina vietimme koko päivän Kunduchi Beachillä, jolle matkustaa tuktukilla semmoiset 10 minuuttia. Ranta on hotellin yksityinen ranta ja sisään maksaa viikonloppuisin 5000 shillinkiä eli 2,5e. Sillä saa sitten rauhassa löhötä rannalla ilman että tarvitsee pelätä rosvoja, kun vartijat kiertävät tiheään tahtiin rantaa ympäri. Kyllä sieltä myös uima-allas ja ravintolabaari löytyvät - kuten myös vessat ja suihkut!

Päätettiin sitten kävellä kolmen tytön kesken Kunduchi Beachiltä takaisin vapaaehtoisten talolle päivän päätteeksi, kun ei tule kovin paljon muuten täällä liikuttua. Kerran eksyttiin matkalla, mutta perille päästiin kuitenkin lopulta turvallisesti ennen pimeää. Tänään sitten tuli puheeksi yhden tanskalaisen huonekaverin kanssa tuo kävelyreissu, ja johan hän kauhistui. Kävely Kunduchi Beachilta on ehdottomasti kiellettyä vaikka mukana olisi paikallisia leadereita. Sieltä ei kuulema kovin moni ole kävellyt ilman että olisi tullut ryöstetyksi ja jopa pahoinpidellyksi. Kuulema yksi pahimpia slummialueita heti hotellin ulkopuolella! Voisinko sanoa että aikamoinen tuuri kävi meillä =) Enpä tästä lähin enää kävelyreissuja rannalta harrasta...

Hyvin normaali näkymä viikonloppusin!

Tänään tuli sitten vietettyä melkein koko päivä sunnuntaikirkossa! Päätettiin lähteä tyttöjen kesken katsomaan millainen on paikallinen kristittyjen sunnuntaikirkko täällä päin. Aikamoista menoa oli! Todella mielenkiintoista oli, mutta parin tunnin istumisen jälkeen alkoi jo vähän puuduttamaan (varsinkin kun swahilin kielen taito ei ole kovin kattava...). Koko seremonia kesti kaiken kaikkiaan neljä tuntia, mutta siitä hyvin suuri osa tanssimista ja laulua. Juuri sellaista kuin kuvittelinkin! Suomessa kyseistä tanssimista ei juuri näe edes ihmisten ollessa maistissa =) 

Taidettiin erottua hyvin paljon muista kirkossa olijoista, kun heti alkuun toinen seremonian johtajista toivotti vieraat (eli meidät) tervetulleiksi ja tulkkasi kaiken seremoniasta englanniksi. Tosin se oli välillä aika hankalaa, koska papin puhe oli niin kiivasta että tulkkaaja jäi jonkin verran varjoon. Lopulta hän sitten päätti tulla meille kolmelle ainoastaan kertomaan mistä on kyse ja mistä juuri sillä hetkellä puhutaan. Kun seremonia sitten loppui, tuli moni paikallinen nainen kättelemään ja toivottamaan hyvää jatkoa.  

Jos nyt sain tämän videon tänne oikeasti ladattua, niin tässä vähän tunnelmia! Pahoittelut huonosta kuva- ja äänilaadusta, en ole kovin hyvä kuvaaja!!

Kun sitten palasimme tänään kirkkoreissulta, huomasimme että vapaaehtoisten talon pihalle oli kerääntynyt hyvin paljon paikallisia ihmisiä. Talossa asuvan vuokranantajaperheen 15 vuotias tytär oli jäänyt auton alle tänä aamuna, ja kyseessä olivat hänen hautajaiset. Tyttö oli kuulemma odottanut omaa kyytiänsä tienposkessa, kun rattijuoppo oli ajanut päälle. Paikallisen tavan mukaan perheen koko suku kerääntyy perheen talolle suremaan kolmeksi päiväksi, tavallaan viettäen tytön hautajaisia. Todella surullinen lopetus siis tälle viikolle.

Ps. Suomalainen leaderi sai sentään vihdoin taltutetuksi pahan malarian (joka ilmeisesti oli sitten pahinta aivomalariaa) ja pääsi pois sairaalasta!

Ninawatakia wiki njema!

Mitäs tänne Afrikkaan?

Voi juku, mun on tänne pitänyt kirjotella jo monta päivää, mutta aina se on jäänyt. Hirveän paljon on tapahtunut ja aika paljon ollaan projektiakin saatu aikaan! Minun piti jo aikaisemmin tehdä pieni päivitys siitä miltä näytti Darin keskustassa, mutta ajattelin siitä kirjoitella oman postauksen ehkä sunnuntaina. Nyt on kyllä semmoinen olo että on pakko avautua kuulumisista ja ehkä kenties vähän myös siitä mitä on saatu projektin parissa aikaan tällä viikolla!

Mistähän sitä oikein sitten aloittaisi... Juuri tulin tuolta vaarallisuudesta tunnetulta Bahari Beachilta, johon ei kuulema saisi mennä edes päiväsaikaan ilman paikallisia (joo ja kellohan on perjantai-iltana jo yli puolenyön!). Suurin osa vapaaehtoisista lähti yllätysyllätys bilettämään perjantai-illan ratoksi, mutta ei oikein kiinnostanut sellainen minua eikä saksalaista Annaa tai itävaltalaista Sandraa (MEHÄN OLLAAN AFRIKASSA!! SUOMESSAHAN SITÄ AIKAA RIITTÄÄ BILETTÄMISELLE...). Ollaan jo monena iltana mietitty että olisi kiva lähteä pimeällä katsomaan miltä näyttää Intian Valtameri yöaikaan tuohon lähirannalle. Saatiin sitten suostuteltua mukaan kaksi paikallista jätkää, jotka varustautuivat oikein masaimiesten isolla veitsellä (heitä tuntui pelottavan paljon enemmän kuin meitä!!). =) Eipä näkynyt matkalla ketään muita, rannallakin juoksenteli ainoastaan hirveästi rapuja! Todella virkistävä perjantai-ilta oli! 

Mutta jos sitten viikon muihin tapahtumiin:

Aloitettiin viikko oikeastaan vasta tiistaina, jolloin saatiin kuulla että ei tehdä mitään (Clement ilmoitti olevansa kipeä, malariaa...). Myös Juha sairasteli alkuviikosta toisen kerran malarian... Eli tiistaina ainoastaan kirjallista työtä. Keskiviikkona sitten päästiin vihdoin uudelleen  rakennushommiin.

Työn touhussa. (c) Juha

Nyt oli vessan lattia jo kuivunut ja päästiin vihdoin rakentamaan seiniä! Meitähän ei periaatteessa tarvittaisi ollenkaan seinien tai katon rakentamiseen, mutta meidät tarvitaan vahtimaan paikan päälle jotta jotain tapahtuisi. Se tuntuu todella tyhmältä, kun koko päivän vain seisoo vieressä ja vahtii että jotain tapahtuu. Ainakin saa Juha hyvää kuvamateriaalia jokaisesta vaiheesta! Ainoastaan kerran päivän aikana tarvittiin minun apua - ja sekin kysymykseen siitä, että jätetäänkö tuo vessan takana oleva aukko ilman seinää vai mitä sille tehdään...

Clement jäi keskiviikkona vielä potemaan malariaa, joten meidän apuna oli ahkera kuski ja Clementin apupoika John. Myös maatilan perheen isä auttaa rakennustöissä joka kerta. Muuta sitten ei keskiviikkona saatukaan aikaan, koska tukipuiden tueksi laitetun sementin piti antaa kuivua ennen seinien laittamista.

Meidän ensimmäinen vessakävijä! (c)

Oli meidän vessan löytänyt jo pieni liskokin, joka tykkäsi erityisesti tuuletusputken reiästä! Suuren rakennusurakan päätteeksi saatiin taas perheen äidin tekemää lounasta. Tällä kertaa oli vuorossa perinteistä ugalia, mikä on maissijauhosta tehtyä puuron tapaista ruokaa. Sen lisäksi oli pihalta noukittuja kasveja ja herneitä keitettynä. Myös pihalla tallustelevista kanoista saatuja kananmunia oli paistettu ihan meitä varten. Oli muuten parhaimman makuista paistettua kananmunaa, jota olen koskaan syönyt! Ei voisi luomumpaa olla.

Perheen pikkutyttö ruoanlaitossa. (c) Juha

Torstaina sitten olikin taas päivä, jolloin meillä ei ollut autoa käytössä. Ei siis päästy rakennushommiin, mutta koko päivä tuli silti ahkeroitua talon katolla tehden esityksiä Moshin vierailua varten. Tulipahan samalla sitten otettua aurinkoa =) (ehkä vähän liikaakin...)

Katolta. (c) Juha

Iltapäivästä olin sitten suunnitellut lähteväni Annan ja Sandran mukaan lähellä olevaan orpokotiin, mutta tieni veikin sitten läheiseen sairaalaan paikallisen team leaderin pyynnöstä. Lähdin siis pitämään seuraa suomalaiselle team leaderille, joka on aika kovassa malariassa ollut jo pari viikkoa. Sairaalassa vierähtikin sitten iltamyöhään asti, ja blogin kirjoittelut ja pyykkäykset jäivät torstailta väliin.

Tänään olikin sitten aamulla aika väsynyt olo, mutta ainakin saatiin paljon aikaan! Aamusta lähdimme sitten heti katsomaan suomalaista leaderia sairaalaan, ja samalla veimme hänelle aamupalaa. Täällähän sairaalasta ei saa mitään vaatteita eikä myöskään mitään ruokaa, vaan kaikki pitää itse tuoda. Sairaalareissun jälkeen pääsimme sitten projektin kimppuun maalle. 

Seinät valmistuu makutista. (c) Juha

Tänään siis valmistuivat vessan seinät sekä katto. Seinät tehtiin paikallisesta ja halvasta makutista, ja katto saatiin aikaan kolmesta palasta peltiä. Pelti laitettiin hiukan vinoon, jotta sadevesi ei jää lillumaan katolle ja valu sitten puolestaan vessaan sisään. Hiukan pelotti katsoa rakennustouhua, kun tikkaatkin lahosivat alta katolle kiivettäessä... Onneksi kaikki sujui kuitenkin ongelmitta!

Aika heiveröiset tikkaat oli käytössä! (c) Juha

Vessa saatiin valmiiksi pieniä hienosäätöjä lukuunottamatta!

Vessan rakentamisen jälkeen oli vuorossa sitten kompostorin aloittaminen. Kompostointipaikaksi ulosteelle tulee maahan kaivettu kuoppa, jonka reunat on vain valettu sementistä. Laudoista siis väsäsimme muotin sementille. Kun sementti on kuiva, kaivetaan tuohon aukkoon sitten noin puolimetrinen kuoppa, johon ulosteet kompostoidaan. Ainoastaan kansi on enää tehtävä sitten puusta tuohon päälle.

Kompostointipaikan valmistumista. (c) Juha

Kuusi viikkoa ollaan töitä tehty ja eka vessa ollaan kohta saatu pystyyn... en oikein tiedä onko se hyvin vai huonosti, mutta ainakin jotain ollaan saatu aikaan! Välillä tulee vähän toivoton olo, kun ei itse osallistuta tuohon rakentamiseen ollenkaan (en oikein tiedä miten osallistuisi ja jos jotain yrittää niin pojat käskevät vaan pois). Tänäänkin kun kuski ja John olivat koko aamupäivän ahkerasti rakentaneet vessan seiniä ja kattoa, ja minä käskin vielä ennen pois lähtöä aloittamaan tuon kompostorin tekemisen, niin johan näytti pojilla menevän hermo... (päästään sitten ensi viikon alussa taas hommiin, kun sementti on ehtinyt kuivua viikonlopun aikana!!). Vähän tuntuu pahalta aina käskeä tekemään hommia, kun itse vain seisoo vieressä ja vahtii että hommat sujuu =) 

Hienosti sujui kuitenkin hommat loppuen lopuksi, ja tuntui että myös pojat olivat tyytyväisiä kun kovasti kiittelin työn lopuksi =) Olen miettinyt että mitenköhän kaikki suhtautuvat siihen, kun tällainen länsimaalainen nainen sanoo mitä pitää tehdä ja miten nopeasti. Ei nimittäin ole paljon muita naisia näkynyt tässä projektissa, tai ylipäätänsä missään muualla kuin keittiössä tai siivoamassa... Mutta kun saavuttiin takaisin volunteer houselle ja Clement tuli iloisesti kyselemään rakennusurakan kulusta, niin ymmärsin että heitä ehkä vain huvittaa tämä minun kova tarmokkuuteni ja ihmeellinen idea "dry toiletista" =) Clement nimittäin naurahti höpöttelyni päätteeksi "and now you are happy!"

Aika hyvin kuitenkin paikalliset suhtautuvat, kun rakentavat ohjeideni mukaan vaikka heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että miksi rakennetaan juuri tällä tavoin!

Tältä näyttää melkein valmis ensimmäinen kuivakäymälä! (c) Juha

Tällaista täällä siis tällä viikolla. Nyt lähentelee kello jo 03:00 yöllä ja aamulla pitäisi taas herätä 07:30 ja lähteä sairaalaan katsomaan miten siellä jaksellaan. Olen niin tyytyväinen että en lähtenyt tänne yksin, olen nimittäin nyt huomannut sen että ei täällä oikeasti kovin hyvin pidetä huolta jos jotain sattuu! Kun itse olen ollut vuodepotilaana pari viikonloppua täällä vapaaehtoisten talolla, niin kyllä on Juha tuonut ruokaa ja vettä ja pitänyt huolta etten nälkään kuole! Paikallisia team leadereita ei kiinnosta yhtään, vaikka heidän tehtävänään juuri olisi auttaa... Välillä tuntuu että tämä Art in Tanzania-järjestö on vain brittien biletyspaikka - ei vapaaehtoistyö-/työharjoittelupaikka. 

Kyllä minä olen jo tapani mukaan yrityksen johtajalle pariin kertaan joistakin asioista "valitellut" ja neljän viikon odotuksen jälkeen meidän suihkukin vihdoin korjattiin =) Mutta en minä ole täällä team leaderina vaan työharjoittelijana vessaprojektissa - ei tällaiset hommat minulle kuulu!! Pitkä parannusehdotuslista on kuitenkin tässä lähipäivinä menossa johtajalle! 

Tulipahan taas avauduttua =) ehkä nyt on kenties aika painua unten maille!

Lala salama!

Afrikkaa valokuvin vol. 3

Paikka nimeltä Afrikka.

Fiilistelyä

Koko loppu viikko meni suunnitellessa tulevaa ja tehdessä erilaisia kirjallisia töitä. Aika hyvin on tämä  afrikkalainen elämä napannut minut mukaansa - aivan älyttömän hankalaa saada tehdyksi enää mitään =) hirveällä väännöllä sain aloitettua yksinkertaisen powerpoint-esityksen aiheesta kuivakäymälä. En todellakaan tiedä miten selviän enää Suomessa kun kylmyyden lisäksi pitäisi saada aikaan paljon vähässä ajassa...

Olen sitten päättänyt niin että projekti etenee silloin kuin se etenee, ja jos se ei etene niin en ota siitä mitään stressiä. Olen siis toisin sanoen opetellut ottamaan rennosti! Tavoitteena on että pystyisin jatkamaan sitä myös Suomessa =) 

Suunnittelutyön ohessa vitamiinipitoista lounasta.

Koko viikon on tehnyt mieli lähteä rannalle loikoilemaan, joten torstaina sitten päätin pitää suunnittelupalaverin siellä =) no tuliko siitä sitten mitään... kyllä siitä vähän jotain! Lisäksi sain vähän virkistettyä aivoja ihanalla hedelmälounaalla!

Paljon on maalauksia myynnissä markkinoilla.

Vihdoin olen saanut tänne vapaaehtoisten talolle vähän omankaltaistani seuraa =) viisi viikkoa on mennyt oikeastaan katsellessa brittityttöporukan rankkaa juhlimista ja kuunneltua tanskalaisten höpinöitä. Vähän tuli jo yksinäinen olo, mutta nyt vihdoin olen saanut vähän rauhallisempaa seuraa eräistä saksalaisesta ja itävaltalaisesta tytöistä. Kyllä sitä vähän jo kaipasinkin! 

On siis tullut vietettyä ihanan rauhallinen viikonloppu: jutustelua, markkinoita, rannalla istuskelua ja Afrikan rennosta menosta nauttimista. Huomenna onkin sitten tarkoitus lähteä Darin keskustaan moikkaamaan äiskää ja iskää, syömään ruisleipää ja pääsemään kunnon suihkuun! Voi kuinka onnekas olen! =) 

Ystäviä Suomessa alkaa jo olemaan vähän ikävä erään Aasiassa hengailevan lisäksi. Kyllä saan heistä olla onnellinen! 

Hakuna matata!

Rakentamista maalaismaisemissa

Huhu viisi päivää jatkuvista sähkökatkoksista osoittautuikin sitten vain huhuksi, onneksi! Viikko alkoi kuitenkin hyvin afrikkalaismaisesti, kun maanantaina saimme taas kerran kuulla ettei autoa ole käytettävissä. Niimpä maanantaipäivä menikin sitten vain suunnitellessa tulevaa ja aloittaessa kaikkien tarvittavien opetusmateriaalien ja esitysten tekoa. Maanantaina sovimme myös Clementin kanssa että lähdemme tiistaiaamuna heti kahdeksalta ajelemaan tuonne maaseudulle, jotta kerkeämme tekemään tiistaipäivän aikana tuon pohjustuksen valmiiksi.

Maanantaipäivä meni siis ihan rennosti, kunnes illalla tänne minun neljän hengen pieneen huoneeseen änkesi kolme tanskalaista tyttöä sekä hirveä määrä tavaraa. Kahden viikon yksinäisyyden ja rauhassa olon jälkeen ei ollut kovin kiva yllätys, varsikin kun tytöt puhuvat koko ajan keskenään vain tanskaa (missä on kaikki suomalaiset tytöt????!!) Ei sitten tullut kunnolla nukuttua koko yönä, kun valot sammuivat vasta yhden aikoihin ja aamulla kuudelta alkoivat tytöt meikkaamaan ja laittautumaan päivää varten... (ja koko ajan käy hirveä pölpötys josta en ymmärrä mitään). Siinä sitten Clement meinasi jo hermostua kun minä nousin sängystä vasta kahdeksan aikoihin, kun sillon olisi pitänyt jo lähteä. (Vain 15min olin myöhässä ja silti saatiin odotella kuskia!!!)

Ostoksia. (c) Juha

Suuntasimme sitten kohti maaseutua ja matkalla kävimme ostamassa käymälään ilmastointiputken sekä muita pieniä tarvittavia asioita. Raha-asiat tästä lähin hoidamme niin, että maksamme pienemmät ostokset suoraan omista rahoistamme ja karhuamme niitä myöhemmin kuittia vastaan takaisin. Ei mene näin sitten aikaa hukkaan rahan odottelussa.

Maaseutua. (c) Juha

Paikan päällä meitä odottikin sitten kiva yllätys - pohjustuksen seinät oli rakennettu tällä kertaa aivan oikein ja päästiin siis jatkamaa hommia suunnitelmien mukaan. Koko aamupäivä menikin sitten katsoessa, kun Clement ja John rakentelivat pohjustusta valmiiksi. Juhaa tarvittiin kuvaamiseen ja minä vai vahdin että kaikki menee niin kuin pitää sekä neuvoin mihin kohtaan laitetaan pönttö sekä mihin tulee aukko tuuletusputkelle ja putkelle, jota kautta virtsa menee.

Päivän tarkoituksena oli siis tehdä pohjustus valmiiksi, eli rakentaa toisin sanoen käymälälle lattia. Laudoista tehtiin eräänlainen tukirakenne, jonka päälle sementti pystyttiin valamaan. Kuivumiseen jälkeen tuo puinen rakennelma poistetaan, ja sisätila jää siis avoimeksi.

Clement mittailee. (c) Juha

Tukirakenteen sahausta. 

Valmis tukirakenne, jonka päälle sementti valetaan. (c) Juha

Lautojen päälle aseteltiin valmis pönttö sekä osa tuuletusputkea ja virtsaletkua. Näin varmistettiin juuri oikeaan kohtaan juuri sopivan kokoiset aukot ennen sementin valamista. Puiden päälle laitettiin sitten jonkin verran rautatankoja tukemaan sementtiä. Alkuperäinen suunnitelma oli jättää pönttö irralliseksi niin, että sen pystyisi helposti vaihtamaan. Clementin näkemys asiasta oli kuitenkin toinen, joten myös pönttö valettiin kiinni lattiasementtiin. Ainakin se sitten pysyy siinä =)

Clement pohtii mihin laitetaan rautatankoja tueksi. (c) Juha

Reunat rajataan puulla sementtiä varten. (c) Juha

Työn touhussa. (c) Juha

Kun pönttö, putket ja rautatangot oli saatu kiinnitettyä paikoilleen, oli aika taas tehdä semettiä. Valmis kivi-sementtimassa laitettiin sitten paikoilleen ja jätettiin kuivumaan. Alkaa jo näyttää ihan hyvältä!

Vihdoin päästään sementoimaan. (c) Juha

Kuivumista vaille valmis lattia. (c) Juha

Koko hommaan meni matkoineen noin seitsemän tuntia. Vähän hölmöltä tuntui vain seistä ja katsoa että hommat sujuu, kun Clement ja John touhusivat hirveää vauhtia. Kyllä minä välillä jotain tavaroita hain heille valmiiksi, mutta en nyt viitsinyt tuppautua mitään tekemään kun olisin vain ollut tiellä =) kai minua sitten tarvittiin vain katsomaan että kaikki sujuu niin kuin pitää... Juhalla sentään oli hyvää aikaa kuvailla lintuja. 

Kovan rakennusurakan jälkeen talon perheen äiti oli valmistanut meille oman pihan sadosta lounaan. Ruoan valmistus täällä tapahtuu aina pihalla, isoja kattiloita ja ämpäreitä/vateja avuksi käyttämällä (myös hienommissa taloissa ja meidän volunteer housella!). Vähän tuntuu hölmöltä miettiä mitä kaikkea sitä on koulussa opiskeltu elintarvikehygieniasta ja muusta, kun todella suuri osa ihmisistä maailmassa valmistaa ruokansa alla olevan kuvan tavalla. Vähän tulee semmonen olo että pikkusen on vedetty yli ehkä hygieniaohjeita Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa. Sehän on vain portti hankalammille taudeille...

Paikallinen tapa tehdä ruokaa. (c) Juha

Lounaaseen siis kuului jotakin paikallista perunan kaltaista keitettyä juuresta sekä jotain muuta aika makeaa vihannesta. Näiden kyytipoikana oli todella makeaa teetä, joka oli tehty jostain pihalla kasvavasta kasvista - täysin luomua siis! Niin makeaa teetä en koskaan ennen ollutkaan juonut. Aika hyviä olivat paikalliset vihannekset. Harmittaa vain kun en tiedä mitkä vihannekset olivat kyseessä tai mistä kasvista oli tuo tee tehty. Mutta eiköhän senkin vielä saa selvitettyä.

Ennen matkalle lähtöä olin aika varautunut siitä mitä voin suuhuni laittaa ja mitä en. Jos meille olisi tarjottu ensimmäisellä viikolla kyseinen ruoka, en sitä varmaan olisi uskaltanut syödä. Kyllä sitä nyt on jo tottunut tähän elämään täällä ja olisi ollut todella noloa jättää meille varta vasten valmistettu ruoka syömättä. Täytyy vain pureskeltaessa olla vähän varovainen ettei hampaat mene rikki, kun ruoan seassa on aika paljon hiekkaa ja kiviä.

Paikallinen lounas. 

Aika yllättynyt olen siitä miten hyvin mahani on kestänyt paikallista ruokaa, kun viikon Britanniassa olon jälkeen ei maha kestänyt muuta kuin kaurapuuroa muutaman päivän. Täällä ruoka sisältää aika paljon hiilihydraatteja, mutta se ei ole rasvasta eikä se sisällä paljoa lisäaineita. Ehkä se onkin juuri se syy että maha kestää =) Nyt kun viikonlopuksi tuli ostettua jogurtteja, mysliä, mehuja, hedelmiä ja pähkinöitä on myös olo paljon virkeämpi ja parempi! Tänään olisi taas tarkoitus lähteä tuktukilla lähimpään supermarkettiin ja täydentää ruokavarastoja.

Mutta voisin vielä lyhyesti laittaa projektisuunnitelmia tähän ylös:

Materiaalien tekoa:

- Vessan rakennusohjeiden koonti
- Käymäläjätteen kompostoinnin suunnittelu ja ohjeet (myöhemmin rakennusohjeiden koonti)
- Hygieniaohjeiden suunnittelu ja tekeminen
- Ohjeet käymäläjätteen käyttämisestä
- Powerpoint esitys aiheesta "What is a dry toilet"

Projektin eteneminen:

- Vessan rakennus valmiiksi
- Erilaisten kasvatuskokeiden tekeminen kerätyllä virtsalla (jos nyt saataisiin tuo eka kuivakäymälä valmiiksi...)
- Viikko Moshissa, jossa tarkoituksena luennoida paikallisille kuivakäymälästä sekä kartoittaa paikallisten koulujen nykyistä sanitaatiotilannetta
- Viikko Sansibarilla, jossa tarkoituksena toteuttaa sama kuin Moshissa
- Mahdollisesti vessan suunnittelu paikalliselle koululle ja rakentamisen aloitus (veikkaan että ei keretä tekemään)

Eli aika paljon on tuota kirjallista työtä tehtävänä, jotta saataisiin tästä projektista myös jatkuva sen jälkeen kun me täältä lähdetään. Tämä loppuviikko on tarkoitus siis pyhittää vain kirjalliselle työlle, sillä välin kun pohjustus kuivuu. Eipä tässä mitään valittamista, kun voi koneella kirjoitella juttuja nauttien 30 asteen helteestä ja ottaa samalla aurinkoa - iltalehdestä kun luin että Suomeen luvataan pikkuhiljaa räntäsadetta. =)

Salamu kutoka jua!

Vessa valmistuu!

Täytyy nyt vielä sunnuntai-illan ratoksi tehdä tämä postaus (jonka lupasin jo perjantaiksi...) viikon aikaansaannoksista, jotta Mikkelissä ei luulla että täälä vain lomaillaan =) Ennen Sansibarille lähtöä saimme siis aloitettua tuon vessanpöntön tekemisen. Maanantaina kuitenkin totesimme, että tuo läppä olisi hyvä tiivistää uudelleen silikonilla ja letkun paikkaa olisi hyvä muuttaa vähäsen. Clementin apupoika siis auttoi meitä ennen Sansibarille lähtöä pöntön rakentamisessa, mutta vaikka kuinka yritti selittää mitä pitää tehdä niin aina jäi jotain kuitenkin epäselväksi. Oli sitten itse pakko tehdä homma uudelleen, jotta pöntöstä tulisi toimiva. Maanantaina lisäilimme sitten lisäksi tuohon pöntön istuinosaan jonkin verran rautalankaa, jolla myöhemmin kiinnitämme tuon ämpärin istuimeen kiinni. 

Istuinosa ja ämpäri ennen sementointia. (c) Juha

Kun istuinosaan oli saatu laitettua rautalanka, pääsimme sitten sementoimaan. Tämä oli oikeastaan vaihe, johon tarvitsimme paikallisten apua. Meistä kumpikaan ei ole koskaan mitään sementtiä käyttänyt, eikä ollut hajuakaan miten sitä edes tehdään. Noh, eipä se kovin kummoiseksi osoittautunut. Tästä lähin siis osaan sementoida vaikka mitä =) Ensiksi siis otettiin vain pihamaalta hiekkaa, joka siivilöitiin harjan läpi. Näin saatiin mahdollisimman hienojakoista hiekkaa. Siihen sitten sekoitettiin oikeassa suhteessa sementtiä ja vettä. Muistaakseni suhde oli 3 osaa hiekkaa ja 1 osa sementtiä. Vettä sitten kaadettiin kasaan tehtyyn pieneen kuoppaan sopivasti niin, että massasta tuli juuri oikean paksuista.

Hiekan siivilöintiä. (c) Juha

Muovinen istuinosa täytettiin sitten tuolla valmiilla sementtimassalla. Parista kohdasta jätettiin näkyviin rautalankaa, jolla sitten saatiin sementin kuivumisen jälkeen kiinnitettyä ämpäri istuimeen. Sementin annettiin kuivua yön yli, ja sitä kasteltiin aina välillä halkeilemisen ja murenemisen estämiseksi.

Istuinosan sementointia. (c) Juha

Kuivunut istuinosa kiinnitettiin sitten seuraavana päivänä kiinni ämpäriin. Tämän jälkeen sementoimme istuimen ja ämpärin kiinni toisiinsa. Täällä on tullut huomattua se, että jos haluaa jotain rakennushommia tehdä itse, niin niihin täytyy oikeasti tunkea mukaan =) Tässäkin tapauksessa Clementin apupoika vähän ihmetteli, kun sanoin haluavani myös itse sementoida pönttöä enkä vain katsoa vierestä ja sanoa mitä pitää tehdä. Ei vissiin täällä ole kovin normaalia se, että tytöt myös likaavat kätensä tällaisissa hommissa. Tämän jälkeen sementin annettiin taas kuivua yön yli, kunnes seuraavana päivänä pääsimme jo kääntämään pöntön oikein päin.

Sementointi on kivaa! (c) Juha

Alkaa näyttää jo pöntöltä. (c) Juha

Torstaina sitten odottelimme Clementin apupoikaa jonkin aikaa, jotta pääsisimme aloittamaan taas hommat. Aikamme odoteltua päätimme kuitenkin alkaa hommiin ihan itse - ei se sementin tekeminen nyt niin hankalaa ollut ja tavarat löysimme talon takaa. Viimeinen sementointivaihe siis tehtiin täysin alusta alkaen itse. Tässä vaiheessa pönttö jo alkoi näyttää aikalailla pöntöltä =) Perjantaina sitten maalasimme kuivuneen pöntön täysin valkoiseksi. Viimeisestä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvaa, kun en niitä ole vielä Juhalta saanut.

Melkein valmista. 

Pöntön rakentamisen ohella olemme sitten viikolla iltapäivisin käyneet siellä käymälän rakennuspaikassa aloittamassa pohjustushommia. Clementinhän piti tuo pohjustus tehdä jo sinä aikana, kun olimme Sansibarilla. Maanantaina kuitekin totesimme ettei mitään ole tapahtunut =) Näin ollen olemme sitten itse lähteneet mukaan katsomaan että hommat etenee... (ihan hyvä toisaalta, koska nyt näemme myös miten käytännössä tuo pohjustus tehdään). Maalle mennäksemme tarvitsemme kuitenkin aina auton, jota ei todellakaan ole aina käytettävissä. Vessarakennuksen pohjustus siis edistyy erittäin hitaasti.

Clement mittailemassa pohjustusta varten. (c) Juha

Ensiksi mittailtiin "tarkasti" maata ja merkattiin seinien paikat kepeillä ja köydellä. Tämän jälkeen maata kaivettiin alueelta noin 10cm pois, jonka jälkeen se täytettiin sementti-kivimassalla. Tämän jälkeen pohjustus jätettiin kuivumaan yöksi.

Työskentelyn välissä vähän pohditaan. (c) Juha

Palasimme sitten seuraavana päivänä tarkistamaan miten pohjustus voi, ja miten rakennus sujuu. Clement oli ilmeisesti antanut rakennusohjeet paikallisille, jotka olivat jo homman ahkerasti aloittaneet. Heti auton saavuttua pihaan huomasimme kuitenkin, että pohjustus oli rakennettu aivan väärin. Toista päätyä ei oltu jätetty laisinkaan avoimeksi, vaikka niin olisi pitänyt tehdä. Siinä sitten Clement höpötteli jonkin aikaa rakentajien kanssa, kunnes tuota pohjustusta alettiin purkaa. Todella tyytyväisiä saadaan olla Clementin apuun! Ei tästä tulisi mitään ilman häntä.

Clement selittää mikä meni pieleen. (c) Juha

Perjantaina oli sitten tarkoitus lähteä katsomaan mitä käymälän pohjustuksille kuuluu, sekä tekemään ne loppuun. Ei ollut kuitenkaan autoa käytössä, joten sovimme Clementin kanssa, että lähdemme sitten lauantaina (jotta saataisiin hommat etenemään). Clement oli lauantaiaamuna täysin valmiina lähtöön (toisin kuin ehkä me), mutta autoa ei silloinkaan ollut. Saas nähdä nyt sitten huomenna josko päästäisiin vihoin tekemään pohjustukset loppuun!

Aika paljon on kuitenkin saatu tämän viikon aikana tehtyä. Pönttö sentään on jo ainakin valmis (ei olisi jos emme itse olisi hoitaneet myös ostoksia omilla rahoilla tai tehneet kaikkea muutakin alusta asti täysin itse). Olisi tuo pohjustuskin, josko olisi vain auto käytettävissä päivisin. Se taas on tämän yrityksen huonon organisaation vika, ei meidän, Clementin tai kenenkään joka tätä projektia tekee. Clementille saadaan kyllä olla todella kiitollisia - hän on ymmärtänyt täysin mitä haluamme tehdä ja on valmis työskentelemään myös vapaapäivisin! Eikä häntä tunnu häiritsevän myöskään se, kun minä sanon mitä täytyy tehdä ja milloin =) (kuulin vähän sellaista juttua, että siitä hän ei välttämättä pidä). Yhteistyö siis tuntuu sujuvan ihan hyvin!

Mutta vielä lyhyesti viikonlopun saldo:
-  perjantai: paikallista baaria ja yökerhoa
-  lauantai: koko päivä maaten sängyssä parannellen perjantaina satuttamaani jalkaani (ja ihan selvänä olin kyllä!!!) --- vessankin piti kontata :(
-  sunnuntai: rannalla löhöilyä ja afrikkalaista elämää viettäen ilman sähköjä & peseytymistä (jalka sentään jo parempi!)

Tällä hetkellä näyttää että läppärissä on akkua jäljellä noin 10%, ja huhun mukaan sähköt olisivat poissa jopa viisi päivää... (ilmeisesti jotain korjaustöitä?) Eli tämäkin postaus on minun läppärin hyvän akkukeston ja puhelimen netin ansiota! Katsellaan sitten viiden päivän päästä =)

Amani na upendo!