Mistähän sitä oikein sitten aloittaisi... Juuri tulin tuolta vaarallisuudesta tunnetulta Bahari Beachilta, johon ei kuulema saisi mennä edes päiväsaikaan ilman paikallisia (joo ja kellohan on perjantai-iltana jo yli puolenyön!). Suurin osa vapaaehtoisista lähti yllätysyllätys bilettämään perjantai-illan ratoksi, mutta ei oikein kiinnostanut sellainen minua eikä saksalaista Annaa tai itävaltalaista Sandraa (MEHÄN OLLAAN AFRIKASSA!! SUOMESSAHAN SITÄ AIKAA RIITTÄÄ BILETTÄMISELLE...). Ollaan jo monena iltana mietitty että olisi kiva lähteä pimeällä katsomaan miltä näyttää Intian Valtameri yöaikaan tuohon lähirannalle. Saatiin sitten suostuteltua mukaan kaksi paikallista jätkää, jotka varustautuivat oikein masaimiesten isolla veitsellä (heitä tuntui pelottavan paljon enemmän kuin meitä!!). =) Eipä näkynyt matkalla ketään muita, rannallakin juoksenteli ainoastaan hirveästi rapuja! Todella virkistävä perjantai-ilta oli!
Mutta jos sitten viikon muihin tapahtumiin:
Aloitettiin viikko oikeastaan vasta tiistaina, jolloin saatiin kuulla että ei tehdä mitään (Clement ilmoitti olevansa kipeä, malariaa...). Myös Juha sairasteli alkuviikosta toisen kerran malarian... Eli tiistaina ainoastaan kirjallista työtä. Keskiviikkona sitten päästiin vihdoin uudelleen rakennushommiin.
 |
| Työn touhussa. (c) Juha |
Nyt oli vessan lattia jo kuivunut ja päästiin vihdoin rakentamaan seiniä! Meitähän ei periaatteessa tarvittaisi ollenkaan seinien tai katon rakentamiseen, mutta meidät tarvitaan vahtimaan paikan päälle jotta jotain tapahtuisi. Se tuntuu todella tyhmältä, kun koko päivän vain seisoo vieressä ja vahtii että jotain tapahtuu. Ainakin saa Juha hyvää kuvamateriaalia jokaisesta vaiheesta! Ainoastaan kerran päivän aikana tarvittiin minun apua - ja sekin kysymykseen siitä, että jätetäänkö tuo vessan takana oleva aukko ilman seinää vai mitä sille tehdään...
Clement jäi keskiviikkona vielä potemaan malariaa, joten meidän apuna oli ahkera kuski ja Clementin apupoika John. Myös maatilan perheen isä auttaa rakennustöissä joka kerta. Muuta sitten ei keskiviikkona saatukaan aikaan, koska tukipuiden tueksi laitetun sementin piti antaa kuivua ennen seinien laittamista.
Oli meidän vessan löytänyt jo pieni liskokin, joka tykkäsi erityisesti tuuletusputken reiästä! Suuren rakennusurakan päätteeksi saatiin taas perheen äidin tekemää lounasta. Tällä kertaa oli vuorossa perinteistä ugalia, mikä on maissijauhosta tehtyä puuron tapaista ruokaa. Sen lisäksi oli pihalta noukittuja kasveja ja herneitä keitettynä. Myös pihalla tallustelevista kanoista saatuja kananmunia oli paistettu ihan meitä varten. Oli muuten parhaimman makuista paistettua kananmunaa, jota olen koskaan syönyt! Ei voisi luomumpaa olla.
Torstaina sitten olikin taas päivä, jolloin meillä ei ollut autoa käytössä. Ei siis päästy rakennushommiin, mutta koko päivä tuli silti ahkeroitua talon katolla tehden esityksiä Moshin vierailua varten. Tulipahan samalla sitten otettua aurinkoa =) (ehkä vähän liikaakin...)
Tänään siis valmistuivat vessan seinät sekä katto. Seinät tehtiin paikallisesta ja halvasta makutista, ja katto saatiin aikaan kolmesta palasta peltiä. Pelti laitettiin hiukan vinoon, jotta sadevesi ei jää lillumaan katolle ja valu sitten puolestaan vessaan sisään. Hiukan pelotti katsoa rakennustouhua, kun tikkaatkin lahosivat alta katolle kiivettäessä... Onneksi kaikki sujui kuitenkin ongelmitta!
Vessa saatiin valmiiksi pieniä hienosäätöjä lukuunottamatta!
Vessan rakentamisen jälkeen oli vuorossa sitten kompostorin aloittaminen. Kompostointipaikaksi ulosteelle tulee maahan kaivettu kuoppa, jonka reunat on vain valettu sementistä. Laudoista siis väsäsimme muotin sementille. Kun sementti on kuiva, kaivetaan tuohon aukkoon sitten noin puolimetrinen kuoppa, johon ulosteet kompostoidaan. Ainoastaan kansi on enää tehtävä sitten puusta tuohon päälle.
Kuusi viikkoa ollaan töitä tehty ja eka vessa ollaan kohta saatu pystyyn... en oikein tiedä onko se hyvin vai huonosti, mutta ainakin jotain ollaan saatu aikaan! Välillä tulee vähän toivoton olo, kun ei itse osallistuta tuohon rakentamiseen ollenkaan (en oikein tiedä miten osallistuisi ja jos jotain yrittää niin pojat käskevät vaan pois). Tänäänkin kun kuski ja John olivat koko aamupäivän ahkerasti rakentaneet vessan seiniä ja kattoa, ja minä käskin vielä ennen pois lähtöä aloittamaan tuon kompostorin tekemisen, niin johan näytti pojilla menevän hermo... (päästään sitten ensi viikon alussa taas hommiin, kun sementti on ehtinyt kuivua viikonlopun aikana!!). Vähän tuntuu pahalta aina käskeä tekemään hommia, kun itse vain seisoo vieressä ja vahtii että hommat sujuu =)
 |
| Meidän ensimmäinen vessakävijä! (c) |
Oli meidän vessan löytänyt jo pieni liskokin, joka tykkäsi erityisesti tuuletusputken reiästä! Suuren rakennusurakan päätteeksi saatiin taas perheen äidin tekemää lounasta. Tällä kertaa oli vuorossa perinteistä ugalia, mikä on maissijauhosta tehtyä puuron tapaista ruokaa. Sen lisäksi oli pihalta noukittuja kasveja ja herneitä keitettynä. Myös pihalla tallustelevista kanoista saatuja kananmunia oli paistettu ihan meitä varten. Oli muuten parhaimman makuista paistettua kananmunaa, jota olen koskaan syönyt! Ei voisi luomumpaa olla.
 |
| Perheen pikkutyttö ruoanlaitossa. (c) Juha |
Torstaina sitten olikin taas päivä, jolloin meillä ei ollut autoa käytössä. Ei siis päästy rakennushommiin, mutta koko päivä tuli silti ahkeroitua talon katolla tehden esityksiä Moshin vierailua varten. Tulipahan samalla sitten otettua aurinkoa =) (ehkä vähän liikaakin...)
 |
| Katolta. (c) Juha |
Iltapäivästä olin sitten suunnitellut lähteväni Annan ja Sandran mukaan lähellä olevaan orpokotiin, mutta tieni veikin sitten läheiseen sairaalaan paikallisen team leaderin pyynnöstä. Lähdin siis pitämään seuraa suomalaiselle team leaderille, joka on aika kovassa malariassa ollut jo pari viikkoa. Sairaalassa vierähtikin sitten iltamyöhään asti, ja blogin kirjoittelut ja pyykkäykset jäivät torstailta väliin.
Tänään olikin sitten aamulla aika väsynyt olo, mutta ainakin saatiin paljon aikaan! Aamusta lähdimme sitten heti katsomaan suomalaista leaderia sairaalaan, ja samalla veimme hänelle aamupalaa. Täällähän sairaalasta ei saa mitään vaatteita eikä myöskään mitään ruokaa, vaan kaikki pitää itse tuoda. Sairaalareissun jälkeen pääsimme sitten projektin kimppuun maalle.
 |
| Seinät valmistuu makutista. (c) Juha |
Tänään siis valmistuivat vessan seinät sekä katto. Seinät tehtiin paikallisesta ja halvasta makutista, ja katto saatiin aikaan kolmesta palasta peltiä. Pelti laitettiin hiukan vinoon, jotta sadevesi ei jää lillumaan katolle ja valu sitten puolestaan vessaan sisään. Hiukan pelotti katsoa rakennustouhua, kun tikkaatkin lahosivat alta katolle kiivettäessä... Onneksi kaikki sujui kuitenkin ongelmitta!
 |
| Aika heiveröiset tikkaat oli käytössä! (c) Juha |
Vessa saatiin valmiiksi pieniä hienosäätöjä lukuunottamatta!
Vessan rakentamisen jälkeen oli vuorossa sitten kompostorin aloittaminen. Kompostointipaikaksi ulosteelle tulee maahan kaivettu kuoppa, jonka reunat on vain valettu sementistä. Laudoista siis väsäsimme muotin sementille. Kun sementti on kuiva, kaivetaan tuohon aukkoon sitten noin puolimetrinen kuoppa, johon ulosteet kompostoidaan. Ainoastaan kansi on enää tehtävä sitten puusta tuohon päälle.
 |
| Kompostointipaikan valmistumista. (c) Juha |
Kuusi viikkoa ollaan töitä tehty ja eka vessa ollaan kohta saatu pystyyn... en oikein tiedä onko se hyvin vai huonosti, mutta ainakin jotain ollaan saatu aikaan! Välillä tulee vähän toivoton olo, kun ei itse osallistuta tuohon rakentamiseen ollenkaan (en oikein tiedä miten osallistuisi ja jos jotain yrittää niin pojat käskevät vaan pois). Tänäänkin kun kuski ja John olivat koko aamupäivän ahkerasti rakentaneet vessan seiniä ja kattoa, ja minä käskin vielä ennen pois lähtöä aloittamaan tuon kompostorin tekemisen, niin johan näytti pojilla menevän hermo... (päästään sitten ensi viikon alussa taas hommiin, kun sementti on ehtinyt kuivua viikonlopun aikana!!). Vähän tuntuu pahalta aina käskeä tekemään hommia, kun itse vain seisoo vieressä ja vahtii että hommat sujuu =)
Hienosti sujui kuitenkin hommat loppuen lopuksi, ja tuntui että myös pojat olivat tyytyväisiä kun kovasti kiittelin työn lopuksi =) Olen miettinyt että mitenköhän kaikki suhtautuvat siihen, kun tällainen länsimaalainen nainen sanoo mitä pitää tehdä ja miten nopeasti. Ei nimittäin ole paljon muita naisia näkynyt tässä projektissa, tai ylipäätänsä missään muualla kuin keittiössä tai siivoamassa... Mutta kun saavuttiin takaisin volunteer houselle ja Clement tuli iloisesti kyselemään rakennusurakan kulusta, niin ymmärsin että heitä ehkä vain huvittaa tämä minun kova tarmokkuuteni ja ihmeellinen idea "dry toiletista" =) Clement nimittäin naurahti höpöttelyni päätteeksi "and now you are happy!"
Aika hyvin kuitenkin paikalliset suhtautuvat, kun rakentavat ohjeideni mukaan vaikka heillä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että miksi rakennetaan juuri tällä tavoin!
 |
| Tältä näyttää melkein valmis ensimmäinen kuivakäymälä! (c) Juha |
Tällaista täällä siis tällä viikolla. Nyt lähentelee kello jo 03:00 yöllä ja aamulla pitäisi taas herätä 07:30 ja lähteä sairaalaan katsomaan miten siellä jaksellaan. Olen niin tyytyväinen että en lähtenyt tänne yksin, olen nimittäin nyt huomannut sen että ei täällä oikeasti kovin hyvin pidetä huolta jos jotain sattuu! Kun itse olen ollut vuodepotilaana pari viikonloppua täällä vapaaehtoisten talolla, niin kyllä on Juha tuonut ruokaa ja vettä ja pitänyt huolta etten nälkään kuole! Paikallisia team leadereita ei kiinnosta yhtään, vaikka heidän tehtävänään juuri olisi auttaa... Välillä tuntuu että tämä Art in Tanzania-järjestö on vain brittien biletyspaikka - ei vapaaehtoistyö-/työharjoittelupaikka.
Kyllä minä olen jo tapani mukaan yrityksen johtajalle pariin kertaan joistakin asioista "valitellut" ja neljän viikon odotuksen jälkeen meidän suihkukin vihdoin korjattiin =) Mutta en minä ole täällä team leaderina vaan työharjoittelijana vessaprojektissa - ei tällaiset hommat minulle kuulu!! Pitkä parannusehdotuslista on kuitenkin tässä lähipäivinä menossa johtajalle!
Tulipahan taas avauduttua =) ehkä nyt on kenties aika painua unten maille!
Lala salama!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti